Tumpin joulu

Tumppi, possu, pahvi... Rakkalla lapsella on monta nimeä. Joulu meni oikein makoisasti (ainakin Axun mielestä, koska se sai vatsansa täyteen kinkkua). Aaton aattona Axu kävi vierailemassa mummolassa ja aattona oleiltiin vaan kotona, lukuunottamatta sitä, että illalla käytiin viemässä kynttilöitä haudoille. Sinne Axu ei tosin päässyt mukaan.





















Kuusen alta löytyi lahjoja Axullekin. Niistä paljastui iso dentastix-paketti sekä koiranruokia (jotka muuten olivat tutulta Netta-sheltiltä, kiitos niistä!)

Joulupäivänä käytiin sukulaisten luona. Siellä oli Minni-kissa, joka herätytti Axussa suuresti ihmetystä ja kiinnostusta. Axu olisi halunnut mennä tekemään tuttavuutta, mutta harmikseen se joutui huomaamaan, ettei kissa ollut yhtä innoissaan tuttavuuden hieromisesta. Minni kipusi uunin päälle nukkumaan ja Axu otti tehtäväkseen pitää sitä silmällä, jos se vaikka jossakin vaiheessa uskaltautuisi takaisin maantasalle. Niin ei valitettavasti käynyt, ja Axu joutui luopumaan tutustumisyrityksistään.

^ Loppuun 2v 8kk posetuskuva. Axu on päättänyt aloittaa karvanlähdön, mutta kuvasta ulkopuolinen ei sitä välttämättä heti huomaa. Eturinta ja kyljet ovat todella lyhyessä karvassa, toisin kun kaulus ja etutassujen hapsut ovat säilyneet tuuheina. Ne tuntuvat pysyvän lähes koskemattomina aina karvanlähdön aikaan.

Eräjormailua Kolilla

Luvassa kuvia Kolilta, missä käytiin vaeltamassa Axun kanssa syyslomalla. Olen hidas laiska muokkaamaan kuvia, joten kuvat ilmestyvät blogiin vasta nyt, mutta älkää antako sen häiritä.

Koiran merkitys

"Koira on ihmisen paras ystävä". Niin kulunut sanonta, mutta täyttä totta. Koiran merkitys ihmisen elämässä on suurempi, kuin sitä äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Monet ovat varmasti lukeneet mediasta, miten koirat edistävät terveyttä. Koirat vaikuttavat alentavasti verenpaineeseen, kolesteroliarvoihin ja saavat ihmisen liikkumaan. Mutta entä psyykkinen puoli?

Lyhyesti sanottuna koira voi olla ihmistä parempi kumppani monissa asioissa, mutta se ei tarkoita, etteikö ihmissuhteitakin tarvittaisi. Koira ei välitä ihmisen virheistä. Sille ei ole merkitystä, onko ihminen köyhä vai varakas. Ne eivät kritisoi.

Mikään muu eläin ei pysty muodostamaan samanlaista psykologista liittoa ihmisen kanssa kuin koira. Koiralla näyttää olevan kyky lukea meitä ja reagoida pieniinkiin mielialamme muutoksiin. Koira rakastaa läheisiä ihmisiään aidosti ja rehellisesti ja näyttää sen uudelleen ja uudelleen. Se ei koskaan valehtele rakastaessaan. (Masson 1997)

Raskas koulupäivä on takanapäin. Kävelen uupuneena ovelle ja kaivan avaimet taskustani. Tekisi mieli vain lösähtää sängylle, eikä nousta sieltä koko loppuiltana. Mutta kun avaan oven, mieliala muuttuu täysiin. Vastassa on koira, joka vispaa häntäänsä kuin viimeistä päivää, kasvoillaan leveä koiranhymy. Jos koira voisi puhua, sen voisi kuvitella sanovan: "Ihanaa että olet taas kotona!"
Hämmentävintä tässä on se, että koirat reagoivat aina samalla tavalla. Ne jaksavat aina olla yhtä iloisia omistajan tullessa kotiin. Ilo tarttuu, eikä iltaa teekään enää mieli viettää sängyllä maaten.

Koiralla on myös kiistaton vaikutus ihmissuhteisiin. Yksinäiselle vanhukselle koira voi olla pelastus. Ei yksinään koiran takia, vaan koiran kautta voi myös saada uusia tuttavia ja ystäviä.

"Kun muutin tänne mieheni kanssa keskustasta 18 vuotta sitten, niin oikeastaan kaikki ystävät ja tutut syntyivät sillä tavalla, että menin koiran kanssa juttelemaan. Ja kun oli pieni lapsi ja koira samanaikaisesti, niin tulihan sitä juteltua. Monet tutut on vieläkin niiden aikojen perusteella."  Anonyymi tutkija, 50 v.

"Jos yksinään tuolla kävelee, harvapa jää juttusille, mutta kun on koiran kanssa, niin on kaikennäköisiä kyselijöitä ja juttukavereita. Yksinäisellä ihmisellä se on ehkä ainoa seura. Ei tarvitse ainakaan seinille puhua, jos on koira." Anonyymi siivooja, 44 v.

Niin, mitä me tekisimmekään ilman nelijalkaisia ystäviämme.

Pikatalvi

Tällä viikolla tuli tosiaan koettua pikatalvi. Maanantain ja tiistain välisenä yönä satoi ensilumi, joka sitten suli parissa päivässä pois. Minulla oli tiistaina koeviikon ansiosta vapaapäivä, joten kuvia tuli tietysti räpsittyä. Heti kun avasin takaoven, singahti Axu innoissaan takapihalle. Se kipitti kivilaattoja pitkin ja tökki niiden reunoilta varovasti lunta tassullaan ikään kuin varmistakseen, että siihen olisi varmasti turvallista astua. Sitten se loikkasi lumeen ja hyppelehti hetken aivan kuin sen tassut olisivat olleet tulessa. Höpsö koira, aivan kuin se ei olisi ikinä ennen lunta nähnytkään.

Meiltä on kyselty että ollaanko menossa lähiaikoina näyttelyihin, joten totean täällä blogissakin, että ei olla, meillä on nyt näyttelytauko. Näyttelyissä käyminen jatkuu jälleen ensi kesänä. Muutamissa mätsäreissä saatetaan pyörähtää tauon aikana ja no, katsotaan mitä muuta keksitään. Parin viikon päästä olisi ainakin tarkoitus käydä Axun kanssa vaeltamassa Kolilla.

ps. Jutustelin eräänä päivänä koulussa korealaisen vaihto-oppilaan kanssa ja selvisi, että Axu tarkoittaa koreaksi "shaky hands" eli tärisevät kädet (haha!). Kaverin sanoja lainaten: "Siinä on Axulle oiva inkkarinimi".

Sanotaan, ettei aina tarvita sanoja

 

    

Vastaukset kysymyksiin

Minkä tempun haluaisit opettaa Axulle?

- Kieri ja ollaan sitä yritettykin, mutta se ei oikein ole onnistunut, sillä Axua alkaa aivastuttamaan tolkuttamasti, kun sen pitäisi kierähtää selälleen.

Mikä on Axun lempiherkku?

- Varmaankin possunsaparo/possunkorva. Lisäksi Axu on melkoinen juustoaddikti.

Miksi juuri Axu?

- Axun sivulta löytyy tästä enemmän, mutta näin lyhyesti: Olimme päättäneet, että otamme uroksen. Uroksia syntyi pentueeseen kaksi. Saimme valita, kumman pennuista tahtoisimme. Etukäteen olimme ihastelleet kuvista Axun väriä, mutta lopullisen valinnan teimme luonteen perusteella.

Miksi juuri eurasier?

- Eurasier on juuri sitä mitä koiralta voi vaatia: tasapainoinen, rauhallinen, sopivan jääräpäinen ja hiljainen. Ulkonäkökin on kohdallaan: sopiva koko, pörröinen turkki ja pystyt korvat (tykkään niistä vain enemmän kuin luppakorvista).

Parasta Axussa?

- Tähän ei voi vastata vain yhtä asiaa. Axussa parasta on sen suloinen, hieman hölmö ja pentumainen luonne, uteliaisuus, se miten innokkaasti se lähtee mukaan kaikkeen ja se, että se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.

Huonointa Axussa?

- Nirsoilu.

Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?

- Koska tykkään kirjoittamisesta sekä valokuvaamisesta ja bloggaamisessa ne yhdistyvät. 

Mitkä ovat kolme lempirotuasi?

- Eurasierin lisäksi saksanpaimenkoira ja venäjänvinttikoira. Saksanpaimenkoirista olen pitänyt jo ihan pikkutytöstä asti ja venäjänvinttikoiriin ihastuin muutama vuosi takaperin.

Mitä mieltä olet seropien pennuttamisesta?

- Kunhan yhdistelmä on harkittu, vanhemmat tutkitusti terveitä, hyväluonteisia ja -hermoisia, niin mikäs siinä. Harkitsemattomia, tutkimattomilla vanhemmilla tehtyjä tehtyjä pentueita en katso kovin hyvällä, etenkään jos syynä on raha tai ”koska mä vaan tahdon meidän Vuffelle pennut”.

Mitä harrastusta haluaisit kokeilla Axun kanssa?

- Rally-tokoa! Ehkä myös agilityä.

Millaista koiraa et voisi kuvitella itsellesi?

- Bichon frise, coton de tulear tms. valkoisia pikkukoiria. Ruttukuonoisia rotuja kuten esim. englannin- tai ranskanbulldoggia en voisi myöskään kuvitella itselleni.

Pitkä- vai lyhytturkkinen koira?

- Puolipitkä/pitkä. Lyhytkin saa kyllä olla, mutta ei mieluiten ”tikkukarvaa”.

Minkä rotuinen seuraava koirasi tulee olemaan?

- Saa nähdä. Toista koiraa minulle ei ole tulossa pitkään aikaan, joten en ole vielä miettinyt asiaa sen kummemmin.

Miksi juuri Axu nimeksi?

- Axun nimi päätettiin perheen kesken, sen tuli sopia kaikille. Virallisen nimen mukaan kutsumanimen tuli alkaa A:lla, joten aloin selaamaan A:lla alkavia urosten nimiä. Axu sattui vastaan, tosin Aksuna, josta se muuttui Axuksi.

Lempipantasi Axulla?

- Axulla käytetään yleensä valjaita, mutta silloin kun käytän pantaa, tykkään käyttää enimmäkseen tätä:

Haukkuuko/ulvooko?

- Axu haukkuu harvoin, yleensä se haukahtaa vain kerran tai pari vahtiessaan, jos on jotakin ilmoitettavaa. Ulvonut on muutaman kerran esim. jäätelöautolle, mutta ei ulvo tylsyyttään.

"Olen omistaja, en äiti." Miksi? 
- En kutsu itseäni ikinä Axun äidiksi, koska se tuntuu väärältä. Axun äiti on sen emo, Venni. Joskus saatan kyllä Axulle puhuessani käyttää sanaa 'mamma', kun puhun omasta äidistäni, mutta itseäni en voisi Axun äidiksi kutsua. Korviini särähtää vain pahasti se, kun joku puhuu itsestään lemmikkinsä äitinä.

Monet koiraihmiset pitävät koiran inhimillistämistä huonona asiana.
Miksi? Missä menee sopiva raja? Onko koira vain esine, millainen esine?
- Koira ei ole ihminen, eikä sitä tule sen takia inhimillistää, mutta koira ei myöskään ole esine. Koira on koira, elävä olento. Mielestäni koiria ei tulisi inhimillistää ollenkaan, vaan niiden tulisi antaa olla koiria. Sillä ettei koiria tulisi inhimillistää, en missään nimessä tarkoita, etteikö koiraa saisi pitää yhtä tärkeänä perheenjäsenenä kuin muitakin, vaan nimenomaan sitä, ettei pitäisi ajatella, että koiran mieli toimii samalla tavalla kuin ihmismieli. Esim. koiria ei voi kasvattaa samalla tavalla kuin ihmislapsia. Koirat eivät ymmärrä, jos niille sanoo: "Saat kotona herkkuja, jos nyt olet kiltisti" mutta lapset ymmärtävät.

 Miksi koirat eivät ansaitse oikeutta äänestää eduskuntavaaleissa? Miksi tasa-arvo rajoittuu vain ihmislajiin?
- Hieman hämmentävä kysymys. Uskoisin että eduskuntavaalit eivät koiria hirveämmin kiinnosta. Eiväthän ne edes osaa lukea tai kirjoittaa. Ja jos olisikin niin, että koirat saisivat äänestää, alkaisivat kaikki pohtimaan miksei heidän kissansa, kaninsa, frettinsä, hevosensa, lehmänsä jne. saada äänestää, ja silloin homma viimeistään leviäisi käsiin.

Miksi jotkut koiranomistajat katsovat niin murhaavasti, kun heitä kutsuu koiralapsensa äipäksi?

- Kai se vain särähtää heillä korvaan. Minulla ainakin, mutta en minä sen takia ihmisiä murhaavasti vilkuile.

Kysy meiltä mitä vain!

Nyt on blogimme ensimmäisen kysymyspostauksen vuoro. Blogi on ollut hieman hiljainen, sillä omistaja on ollut kiireinen koulun alun jälkeen, joten ajattelin tämän olevan sopiva hetki kysymyspostaukselle. Kysymyksiä saa esittää tämän kuun loppuun asti ja kysyä saa mitä tahansa (hyvän maun rajoissa), mikä liittyy jollakin tapaa koiriin, Axuun tai blogiimme. Vastaukset kysymyksiin ilmestyvät ensi kuun alussa.

Kysymykset voi kirjoittaa suoraan postauksen alta löytyvään komenttiboksiin. Mikäli kommenttiboksia ei meinaa löytyä, klikkaa postauksen otsikkoa ja kelaa uudelleen postauksen loppuun. Kysymistä varten et välttämättä tarvitse minkäänlaista tunnusta, valitset vain kommentti nimellä-kohdasta "nimetön".

Nokka kohti Kuopiota

Perjantaina käväistiin Kuopion näyttelyssä. Aamulla lämpömittari näytti ihan hyvältä, mutta lämpötila nousi nopeasti, kuten oltiin luvattu. Axu sai levätä ennen kehää varjossa, viilennystakki yllään, mutta helle veroitti sitä kaikesta huolimatta. Kehässä oli pientä lahnustusta havaittavissa, mutta ainakin saatiin sen verran vauhtia, että sivuliike näytti hyvältä. Takaliikkeet sen sijaan...
Koitin mennä edestakaisin-liikkeet hitaasti, jotta takaliikkeet eivät näyttäisi ahtailta ja toivoin, ettei niistä sanottaisi, mutta kyllä vaan, niistä sanottiin. Tuomari mietti jonkin aikaa minkä antaisi, ja päätyi lopulta ERI:in, ilman SA:ta.

Arvostelu:
"Keskikokoinen koira. Oikea purenta. Hyvä nenä. Tummat silmät. Hyvä väri. Hyvät korvat. Vahva takaosa. Suora edestä. Tyypillisesti kulmautunut takaa. Hyvin runsas turkki. Liikkuu kapeasti takaa. Mukava luonne." ERI AVK1

Hyvä arvosteluhan tuo on, ei siinä mitään. Ne takaliikkeet on vaan inhottava juttu... Puuttuvien sertien metsästys jatkuu luultavasti ensi kesänä, ellei sitten innostuta vielä syksyllä käymään jossakin. Olisi tosin ehkä järkevämpää odottaa ensi kesään, jos ne liikkeet siitä vielä levenisivät. Seisoessa Axun takajalat ovat jo riittävän kaukana toisistaan, mikä on varmaan aika lailla pyöräilyn ansiota, mutta vielä kun saisi ne takaliikkeetkin kuntoon. Vaikka ovat nekin kyllä huimasti parantuneet siitä, mistä lähdettiin. Kunhan säät viilenevät, aletaan vahvistaa Axun selkälihaksia, sillä niillä on vaikutusta takaliikkeisiin.

Näin siis tällä kertaa. Tyytyväisiä ollaan hyvään arvosteluun, ja kyllä me vielä ne kaksi uupuvaa sertiä jostakin haetaan!

Tää kertomus alotetaan nollasta

Tosiaan, ei ole pitkään aikaan tullut kirjoitettua koiratanssista. Aloitetaan ihan alusta, eli meidän tavoitteista. En tiedä, tullaanko menemään kisoihin. Aiemmin olen kuitannut asian sanomalla, että harrastetaan omaksi iloksi, mutta aivoihini on pikkuhiljaa hiipinyt ajatus siitä, että olisi joskus kiva piipahtaa kisoissa. Kisat olisivat myös tosi hyvä motivaattori, ja tulisi luultavasti treenattua enemmän.

Ehkä yksi syy siihen, miksi olen aiemmin torjunut ajatuksen kisoihin menemisestä on pelko siitä, että kaikki menisi päin puuta. Että esitys keskeytyisi, kun Axu lähtisi harhailemaan jonnekkin tai se ei suorittaisi liikkeitä kunnolla. Mutta kyllä minun pitäisi luottaa Axuun, sillä se esiintyi viime kesänäkin hienosti, vaikka yksi meidän esityksistä oli aitaamattomalla alueella, urheilukentällä, jossa urheili samaan aikaan joukko lapsia. Häiriötä siis piisasi, mutta Axu ei välittänyt siitä, vaan keskittyi hienosti. Ollaan kokeiltu takapihallakin semmoista, että treenaan Axun kanssa ja isä puuhaa samaan aikaan vieressä jotain, mutta Axu ei ota siitäkään häiriötä, ei edes vilkaise sinne päin, vaan keskittyy täysillä siihen mitä tehdään. Miksi sitten en luota siihen? Ehkä vika on vain omassa asenteessani.

Koiratanssimölleistähän olisi tosi hyvä aloittaa. Mutta en ole kuullut, että sellasia ainakaan täälläpäin olisi. Toisalta ei haittaisi, vaikka joutuisi matkustamaan autolla vähän kauemmas, vaikkapa pari tuntia edes takaisin, niinhän me tehdään näyttelyidenkin takia.

Yhdessä vaiheessa meidän tanssi oli pahasti jäässä, kun yhteistreenejä ei ollut. Jonkin aikaa meni taukoillessa, mutta sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja tekaisin meille kesäloman alussa uuden koreografian, jotta päästiin jälleen aloittamaan itsenäisesti treenaaminen. Asutkin ovat jo valmiina. Videota tulee meidän takapihatreeneistä jossain vaiheessa, kunhan saisin suostuteltua jonkun kuvaamaan.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Työ kantaa hedelmää, niin sanotaan

Huippu reissu takanapäin. Aloitan kertomisen ihan alusta, eli perjantaista. Perjantaina pakattiin laukut ja lähdettiin ajamaan Juvalle, missä meitä odotti pieni rantamökki. Oltiin perillä sen verran myöhään, ettei keretty tekemään ihmeempiä, syötiin, purettiin tavaroita ja lämmitettiin sauna. Axu tuijotti laiturilla pöyristyneenä, kun ihmiset juoksivat vuorotellen veteen. Axuhan ei pidä uimisesta, joskus se kahlaa, mutta tuolla se ei koskenut tassullakaan veteen.

Lauantai meni aika sujuvasti, käytiin Mikkelissä shoppailemassa ja illalla Juvarokissa. Mökilläkin kerettiin siinä välissä viettää aikaa. Itikoita siellä riitti, eikä Axukaan onnistunut välttymään niiltä. Huomattiin sen kuonossa jättimäinen kuhmu, joka oli kyllä jo sunnuntaiaamuun menessä hävinnyt.

Sunnuntaina olikin aika pakata tavarat ja valmistautua näyttelyyn. Kehien oltiin arvioitu alkavan 12 aikoihin, joten mentiin paikalle noin klo. 11 aamulla. Aurinko porotti ja oli melko kuuma. Näyttelypaikalta ei löytynyt varjoja, joten äiti lähti hakemaan Axulle sateenvarjon autosta. Onneksi se oli tullut otettua mukaan. Axu sai siis loikoilla sen alla, märkä pyyhe päällä.

Eukkuja oli paikalla kolme Axun lisäksi. Kaksi niistä olikin tuttuja ja kolmas paljastui Axun velipuoleksi. Tuomarina oli jo Axun ensimmäisestä näyttelystä tuttu Soile Bister. Axu jaksoi kuumuudesta huolimatta kehässä hyvin. Kehässä tapahtui tutut jutut, juostiin ympäri, edestakaisin seisottiin lopuksi tuomarin edessä. Piakoin kehäsihteeri jo huusikin ERI:n ja SA:n, luokkavoiton ja ojensi SERT:in. Juostiin iloisena kehästä pois, siinä se nyt oli, meidän ensimmäinen serti. Olin hieman sekavissa tunnelmissa, kaikki tapahtui niin nopeasti. Pian meidät huudettiinkin uudestaan kehään, missä valittiin ROP ja VSP. Meitä vastassa oli Axun siskopuoli. VSP sieltä napsahti, mutta hurjan iloisia ollaan siitäkin. Ei olisi ikinä uskottu, että Axu hakisi ensimmäisen sertinsä juuri tuolta näyttelystä, noin tarkalta tuomarilta!

Arvostelu kuului seuraavasti:
"Erinomaisen tyyppinen ja kokoinen, kaunislinjainen, hyväluustoinen, (tässä oli vielä yksi sana joka jäi käsialan takia mysteeriksi) uros, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Riittävät kulmaukset. Hyvä häntä. Kaunis karva. Liikkuu erittäin hyvin sivusta. Miellyttävä luonne."

ERI AVK1 SA PU1 SERT VSP

Härdellin keskellä pitäs muistaa, että elämä on hetkissä

Tällä lomalla ei ole kyllä kärsitty tekemisen puutteesta. Perjantaina Axu pääsi ensimmäistä kertaa hierottavaksi. Pientä varautuneisuutta oli ilmassa, mutta Axu antoi kyllä hieroa itseään hyvin. Jumeja oli selässä, muualla ei niinkään. Eron huomasi jo heti ensimmäisen hierontakerran jälkeen, selkä tuntui paljon paremmalta ja askeleet olivat lennokkaammat. Saatiin myös hyviä vinkkejä näyttelyihin liikkeiden osalta, ja niitä päästäänkin heti tänä viikonloppuna soveltamaan, koska edessä on Juvan näyttely.

Tänään olikin sitten toinen hierontakerta, ja Axu nukkuu nyt onnellisena takkahuoneessa. Kotiin tultaessa kokeilin nopeasti Axun selkää ja se tuntui taas pehmeämmältä. Varmasti Axullakin on mukavampi olo nyt, kun suurimmat jumit ollaan saatu pois.

Lauantaina Netta-sheltti piipahti omistajineen meillä. Sää oli oikein kiva, ja aurinkokin pilkahti pitkästä aikaa. Käytiin rannalla räpsimässä kuvia, yhteiskuvakin tuli otettua (ks. hieman alemmas).

Kuten aiemmin mainitsinkin, on tänä viikonloppuna edessä Juvan näyttely. Aikataulut tulivat, ja eukkuja on ilmoitettu viitisen kappaletta, eli neljä Axun lisäksi. Eukkuja on siis saman verran kuin viime näyttelyssäkin, Lahdessa. Tuomarina meillä on tällä kertaa Soile Bister. Jotkut saattavat muistaa, että ollaan käyty hänellä aiemminkin. Se oli Axun ensimmäinen näyttely. Nyt käydään ihan mielenkiinnosta katsomassa, että mitä tuo pitää Axusta nykyään.

Erinomaista

Kirjaimellisesti erinomainen sunnuntai takanapäin.

Sunnuntaiaamuna lähtö koitti jo neljältä aamulla. Eukut olivat siis ensimmäinen rotu kehässään, joten siksi lähtö koitti noin aikaisin. Matkalla pysähdyttiin muutamaan otteeseen ja Juvan ABC:llä Axu pääsi ihmettelemään pihalla olevia possupatsaita (yllä oleva kuva). Yksikorvainen possu oli Axusta aluksi arveluttava ja sitä piti haistella varovasti takaapäin. Tutustumisen jälkeen sen vieressä pystyi kuitenkin jo poseeraamaan lunkisti.

Perille päästyä meillä oli tunti aikaa ennen kehiä. Se kului nopeasti, eikä aikaakaan kun kehät jo alkoivat. Eukkuja oli meidän lisäksi paikalla neljä. Kaksi junnu-urosta, yksi junnunarttu ja yksi narttu avoimessa. Axu oli ainut avoimen luokan uros.

Arvostelu kuului seuraavasti:

"Erinomainen koko. Tiivis ja lyhytrunkoinen uros. Oikeat pään mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Kauniit korvat. Miellyttävä ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Erittäin hyvä häntä. Riittävä eturinta, samoin rintakehän tilavuus. Hyvä raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Voisi liikkua pidemmällä askeleella sivulta. Kapeat takaliikkeet. Hyvä karvanlaatu, ei täydessä karvapeitteessä. Rodunomainen käytös." ERI AVK1 























Axu mitattiin ensimmäistä kertaa, sillä se taisi näyttää tuomarin mielestä pieneltä (edellisen luokan uros oli kookkaampi). Axu ei ollut siitä moksiskaan, ihan kuin se olisi ollut mitattavana ennenkin. Tuomari totesi iloisena, että Axu on täydellisen kokoinen uros. Tiedä sitten mikä säkä oli, en tajunnut kysyä.

Tuomari tuntui tykkäävän Axusta, kätellessäkin kehui vielä ja harmitteli takaliikkeitä. Mainitsi myös, että sivuliike saisi olla hieman pidempi, mutta uskon että askelpituus jäi sen takia vajaaksi, että juoksuvauhti oli aika hidas. Ensi kerralla juostaan sitten nopeampaa!

Oli kiva saada käteen lähes täysi arvostelulappu. Se on ihan erilaista, kun saada arvostelu, jossa lukee vain pari riviä tekstiä. Muutenkin se oli kivaa luettavaa, todenmukainen ja ihan koirannäköinen.

Näin on avoinluokka korkattu!

Harjoitusta sunnuntaita varten

Huh. Kesäloman alku on mennyt vauhdikkaasti. Tiistaina päästiin mätsäröimään pitkästä aikaa Netta-sheltin kanssa. Tällä kertaa mätsäri oli Uimaharjussa. Sää oli sen puolesta kiva, ettei ollut kovin kuuma, mutta ilma oli jokseenkin hiostava/kostea. Koiria ei ollut niin paljoa kuin yleensä, mutta kehiä oli vain yksi, ja luokat käytiin järjestyksessä, pennuista veteraaneihin. Axu oli ensimmäistä kertaa aikuisissa.

Kehässä meillä oli vastassa lapinkoiranarttu, johon Axu oli kerennyt ihastua kehän ulkopuolella. Kaikki meni aika sujuvasti, ja Axulta löytyi ryhtiäkin. Pari oli äärettömän tasaväkinen, mutta saatiin punainen nauha. Netta oli myös aikuisissa ja sai punaisen nauhan. Oltiin siis samassa nauhakehässä.


Punaisten nauhakehää meidän ei tarvinnut odottaa kauaa, mutta jo kehän ulkopuolella huomasin, että Axu alkoi väsyä. Sen huomasi kehässäkin, kun Axu ei enää jaksanut keskittyä. Hiostava ilma ja odottelu vaativat selvästi veronsa. Tuomari alkoi tiputtamaan koiria ja meidät käteltiin pois, eli tuloksena punainen nauha, ei sijoitusta.

Nyt voidaan hyvillä mielin lähteä sunnuntaina ryhmikseen. Kehäilyhommat eivät ole unohtuneet Axun mielestä, vaikka niistä on mukavasti taukoa pidettykin. Toisalta on vaan hyvä, että kehäilyä ei tule liian tiuhaan, ettei Axu kyllästy siihen.

Kuopion RoadShow

ShowHau järjestää tänäkin vuonna RoadShow-kiertueen, joka kiertää eri paikkakunnilla. Lauantaina se oli Kuopiossa, joten päätettiin heti päättäreiden jälkeen suunnata sinne. Se olikin oiva kesäloman avaus.

Paikan päällä oli mahdollista osallistua mätsäriin, mutta jätettiin se väliin, sillä huomenna lähdetään Netta-sheltin ja tämän omistajan kanssa mätsäriin Uimaharjuun. Sunnuntaina on taasen edessä Lahden ryhmis, eikä haluttu liikaa kehäilyä lyhyen ajan sisään.

Nähtiin myös koirien muotinäytös ja siellä mallina oli mm. ihastuttava skyenterrierivauva. Kuva alla. Tässä se taisi esitellä punk-tyyliä.

Oma koira oli mahdollista käyttää valokuvattavana maksutta. Kuvalla osallistuttiin Miss. & Mr. Showhau-kilpailuun. Kuvat tulevat jossain vaiheessa nettiin ja niistä voittajat valitaan yleisöäänillä.

Ennen sitä pystyi käyttämään koiran stailattavana, ja mehän käytettiin! Axusta nyhdettiin viimeisetkin pohjavillat irti. Sitä ei kyllä huomaa, ellei tunnustele kylkiä. Silloin Axu nimittäin tuntuu aika kaljulta, mutta muuten se näyttää yhtä pörheältä kuin ennenkin. Ihmekoira.

Studiossa Axun tarvitsi vain pönöttää paikoillaan ja katsoa kameraan, ja sehän pönötti. Mentiin isän kanssa kameran taakse heiluttelemaan käsiä, jotta Axu katsoisi jatkuvasti kameraan. Kuvaaja innostui räpsimään kuvia ja taisi todetakin, että näistäpäs tulee hyviä. Nyt vain odotellaan että ne ilmestyvät nettiin ja päästään näkemään ne.

^ Axu toivottelee aurinkoista kesän alkua lukijoille!